Treenikuukausi @TFW

 

Työkaverini oli hehkuttanut jo keväästä saakka uutta Training For Warriors-salia ja lupasin, että otan loppuvuodesta sinne yhden kuukauden jäsenyyden ja testaan, millaista treeniä siellä on tarjolla. Valitsin lokakuun ja hyödynsin samalla syksyn tarjouksen: 89 €/kk.

 

Olin käynyt pari kertaa aiemmin ilmaistreeneissä siellä, joten paikka oli tuttu ja töistä oli varsin lyhyt matka treeneihin. 1.10. hyökkäsin heti #HALLUSSA-salille ja ohjelmassa oli voimatreeni. Voi luoja! En ollut tehnyt lihaskuntoa juuri lainkaan loppukesästä saatikka nostellut painoja, joten paluu salitreeniin oli aika jäätävä.

 

Muistan ensimmäisen treeniviikon aikana, että hädin tuskin pystyin kävelemään normaalisti. Viikonloppuna joka paikkaan koski ja yöllä kääntäessäni kylkeä, sattui vietävästi. Olin ihan romuna :D Kun vihdoin jalat alkoivat tuntua paremmilta niin, eiköhän seuraavissa treeneissä tehty spurtteja ja taas reidet huusivat hoosiannaa. Mutta siitä se lähti. Reilu parin viikon jälkeen  ei paikat enää kipeytyneet pahasti ja voimatasoissa huomasin selkeästi parannusta.

Suosituksena on, että TFW:llä käydään viikossa 4 kertaa: 2 voimatreeniä (yläkroppa & alakroppa) sekä 2 hurrikaania (toiminnallista ja vauhdikkaampaa treeniä). Noudatin tätä kaavaa, lukuun ottamatta yhtä viikkoa, jolloin oli pakko luopua loppuviikon treeneistä Vantaan puolimaratonin takia (jotta ei olisi kintut aivan puupökkelöt silloin).

 

Ihan ensimmäisten treenien aikana en vielä täysin syttynyt, mutta melko nopeasti jäin koukkuun ja aloin jo odottamaan innolla seuraavia treenikertoja. Treeneissä huudetaan paljon (!), mikä ei multa ihan lähtenyt alkuun :D ”Vika setti paras setti”, ”Hallussa” ja muut huudot kävivät varsin tutuiksi kuukauden aikana ;) Ja ainahan piti tietenkin huutaa täysii!

Valmentajia oli useita, mikä oli kivaa ja varsinkin muut treenikaverit olivat mahtavia. TFW:llä kannustetaan treenaajia hirmuisesti.  Joka treenissä saa oman parin, joka tsemppaa, laskee toistot ja katsoo, että liikkeet suoritetaan oikein. Tää oli ihan uus kuvio itselle, kun oon tottunut treenaamaan aika pitkälti yksin. Mutta mikä jännää, niin huomasin että jos se parikin alkaa tekemään isoilla painoilla, niin ei sitä itsekään kehtaa mitään pikkupainoja ottaa. Yhdessä treenissä tein ihan huomaamatta maastavetoa jopa 75kg (hirmuiset 2 toistoa :D), ja kun myöhemmin kävin muistelemaan, niin hoksasin etten oo koskaan tehnyt läheskään noin isoilla painoilla mavea. Varsinkin kun kaveri siinä vierellä sanoo, että kyllä sä jaksat niin alkaa itsekin uskomaan enemmän omiin kykyihin. Sama kävi maastavedon maksimia kokeillessa vikoissa treeneissä. Meni jopa 90 kg, kun parina oli kaksi miestä kannustamassa J

 

Olin ihan liekeissä ylipäätään aina spurteista ja kelkkavedoista. Mun ykköslajina kun on juoksu, niin ne oli super hyviä treenimuotoja. Kelkka oli ehdottomasti mun lemppari! Treeneissä tehtiin siis vähän kaikenlaista: mm. ojentajapunnerruksia, leuanvetoja, burpeita, eläinliikkeitä alkulämmittelyksi, focus warm uppia, lantion nostoja, kahvakuulaheilautuksia, vatsoja ym. Välillä oli energy circuitia, jossa pari teki ensin 30sec liikettä ja sitten toinen yhtä kauan (parilla siis huilitauko tässä välissä) ja sitten siirryttiin seuraavaan liikkeeseen, välillä taas AMRAP:ia eli annettiin tietty aika ja sen puitteissa piti tehdä niin monta kierrosta liikesarjoja kuin vain suinkin ehti. Yksissä treeneissä taas testattiin leuanvetomaksimit ja ojentajapunnerrusmaksimit. Voimatreenit ovat sitten oma asiansa: yleensä niissä on muutamia liikkeitä ja useampia sarjoja, painoja nostetaan toistojen vähentyessä ja usein ohjelmassa on supersarjoja, eli tehdään kahta liikettä peräjälkeen. Hyvin vaihtelevaa treeniä siis! Ja aina pääsee haastamaan itseään ;)

 

Joka treenin alussa pidetään motivaatiopuhe, mikä on hauska ja inspiroiva lisä treenin sisältöön. Lokakuun teema oli olympialaiset ja saatiin kuulla erilaisia tarinoita urheilijoista, joilla oli ollut jokin todellinen vamma mutta ketkä siitä huolimatta olivat päässeet huipulle ja yllättäneet muut kilpailijat. Jos siihen muutkin pystyy, niin miksen sitten minä?! Eli pitää vaan luottaa omaan itseensä J  

Toinen TFW:n traditio on yhteiskuva treenin päätteeksi. Jokaisesta treenistä jää vielä kuvatodiste muistojen arkistoon ja sitä voi käydä ihailemassa FB:n sivuilla:D

 

 

Nyt kun treenikuukausi on ohi TFW:llä, niin pääsi jo iskemään pieni haikeus. Mitäs seuraavaksi?! Onneksi mulla on jo vastaus tähän ;)

-Tiina

Espanjan treenireissu

Ei tarvinnut jahkailla hetkeäkään, kun keväällä ystäväni Sanna kysyi, lähdenkö mukaan treenileirille Espanjan lämpöön. NO  TOTTAKAI! Pääsin siis huikeaan seuraan treenaamaan parin triathlon kaverini kanssa. Suuntasimme Calellaan, jossa pidetään lokakuun alussa Challenge Barcelona – täyspitkä triathlon, johon nämä kaksi urheiluhullua osallistuvat parin kuukauden päästä. Luvassa oli siis viikon verran tiukkaa treeniä: uintia, pyöräilyä ja juoksua.

Miulla oli taas yllättäen vähän huonoa tuuria matkassa, kun lento oli myöhässä 6 tuntia ja saavuin Barcelonaan keskellä yötä. Eihän silloin mitään junia kulkenut määränpäähän, joten piti hyödyntää aika ja ottaa muutaman tunnin unet lentokentän ah niin ”pehmeällä” penkkirivillä. Kun vihdoin pääsin perille suunnattiin melkeinpä heti vetämään uintitreeni Crol Centreen, joka on muuten aivan huikea paikka. 500m alkulämmittelyä, 10x50m reippaampaa uintia lyhyellä palautuksella  ja loppuverkat päälle, ja treeni oli paketissa. Sain omaan vapaauintiin loistavia vinkkejä ja treenailin siinä samalla volttikäännöstä, joka meni vähän miten sattuu :D

 

Seuraavana päivänä hyökättiin taas ulkoaltaaseen uimaan ja tällä kertaa vuorossa oli tekniikkatreeni. Sanna näytti mallia ja tehtiin erilaisia tekniikkaharjoituksia, että saataisiin miunki vapari paremmalle tolalle. Alkuillasta vedettiin sitten päivän toinen treeni: juoksulenkki. Haettiin samalla reissulla mulle fillari, että miekin pääsen posottelemaan ja tutustumaan maantiepyöräilyn saloihin. Juoksulenkille kertyi mittaa about 10 km kovassa helteessä, itsehän nimittäin ajoin melkein koko loppumatkan fillarilla.

Kolmantena treenipäivänä startattiinkin sitten pöräily, tai no miulle se oli eka kerta mutta Sanna & Ville oli jo ehtineet posottelemaan ihan hulluja kilometrimääriä ennen miun saapumista paikalle. Fillaroitiin Mataroon ja takasin (about 50 km) ja osa reitistä oli samaa, mitä nämä kaksi sitten triathlon-kisassa posottelevat lokakuussa. Tietävät sitten, mitä on edessä J Illalla käytiin meressä kauhomassa  ja se olikin jonkun verran erilaista kuin altaassa. Suolaveden maku suussa ei nimittäin ole yhtään kiva juttu, mutta kyllä kai siihenkin tottuu.

Neljäs treenipäivä oli pyhitetty pyöräilylle. Suunnitelmissa oli 90 km lenkki aivan hulppeissa ja mäkisissä maisemissa. Olin alkumatkasta ihan ihmeissäni, kun en millään meinannut pysyä peesissä ja sain posotella ihan täysillä, vaikka vielä eilen oli tuntunut niin kevyeltä.. Ajattelin jo mielessäni, että ei herran jesta miten selviän hengissä tästä lenkistä kun ollaan vasta alkumatkassa, kunnes sitten hoksattiin että miun takajarru oli lukkiutunu ja hidasti matkaa koko ajan.. Olin ihan varma, että vastatuuli on vaan liian rankka (ja +34 c paahtava kuumuus) ja että miun kunto on yhdessä yössä romahtanu ihan nolliin ennenku onneksi selvisikin asian todellinen laita.. Ja johan kepeni matkanteko. Tietenkin meidän oli pakko kivuta yhdelle tosi korkeelle kukkulalle  joka jossain vaiheessa tuntui kestävän ikuisuuden, mutta sinne päästiin ja reidet kiitti! Yhteensä fillarilenkkille koitui mittaa 86 km (jos nyt oikein muistan) ja stoppien jälkeen reissussa menikin melkein koko päivä.

 

 

Vikana Calella-päivänä oli pakko päästä aamulenkille ja kävin kirmaamassa 8 km lenkin rantaviivaa pitkin. Garminkaan ei kestänyt matkassa mukana, vaan hyytyi jo puolessa välissä. Heti lenksun jälkeen säntäsin uusissa Australia-biksuissani ja uimalakissa mereen uimaan. Avot, kyllä aamutreenit vaan ovat parhaita!

 

Viimeinen ja kevyempi treeni olikin Barcelonassa kaupunkisuunnistuslenkki hölkkäillen, jolle kertyi mittaa 11 km. Kivuttiin Montjüicille ja räpsittiin hauskoja treenikuvia. Loppumatkasta keskityttiinkin vaan herkutteluun :D

 

Kerrassaan mahtava treenireissu! Uinti & maantiepyöräily rules J

Treeniterkuin

Tiina

 

6. treenit: vikat vauhdikkaat vedot

Kehonkohentajien juoksukoulun vikoille treeneille sattui aivan mahtava sää, jes! Valmennuksesta vastasi tällä kertaa Hannu & aussivahvistus Matt. Itse olin kipeänä ja nautiskelin auringonpaisteesta ja katselin, kun muut rehkivät..Not bad, mutta aika kovasti silti harmitti, kun en päässyt muiden mukana radalle :/ Enivei, aluksi porukka heitti  lämmittelylenkin, sitten perussetti koordinaatioita & liikkuvuusharjoitteita, ja näiden jälkeen päästiin itse asiaan - varsinaiseen rääkkiin! Valmentajat olivat suunnitelleet juoksukoululaisten pään menoksi 5 tiukkaa vetoa about 3 min palautuksella seuraavasti: 800m, 700m, 600m, 500m ja 400m. Periaatteena oli siis kiihdyttää vauhtia sitä mukaan kun vetojen matkat lyhenivät. Tehokasta? Oi kyllä! Aussivalkku kellotti aikoja sitä mukaan kun juoksijoita tuli maaliin jokaisen rykäisyn jälkeen ja kauaa siinä ei ehtinyt palautella, kun jo piti lähteä pinkomaan seuraavaa vetoa. Tämän setin jälkeen tehtiin loppuverkat ja juoksukoulun vikat treenit olivat tulleet tiensä päähän.

Venyy venyy..

 

 

Mie tykkäsin ainakin ihan hirmuisesti kaikista treeneistä ja oli huippua treenata hyvässä porukassa ja ammattilaisten valmennuksessa. Toivottavasti muutkin juoksukoululaiset saivat paljon uusia treenivinkkejä ja juoksukärpänen puraisi teitäkin yhtä kovasti :)  Kiitokset vielä kaikille osallistujille treeniseurasta ja suurkiitos huikeille coacheille!

 

Muistutuksena vielä kehonkohentajien ja laskentaekonomien yhdessä järjestämä cooperin testi ekonomeille keskiviikkona 7.8. klo 19. Eläintarhan kentällä. Tulkaahan pinkomaan omia cooperin ennätyksiä! Mukana on Runner’s High:sta ammattilainen vetämässä porukalle yhteisen lämmittelyn ja palkinnoksi kaikille osallistujille on luvassa urheilujuomat. Kirittämässä on myös 3000m vauhtia ylläpitävä jänis Runner's High:sta, joten sparrausapua kyllä löytyy kovia tuloksia havitteleville. Lämpimästi tervetuloa testaamaan loppukesän juoksukunto!

Tsemppiä lenkkipoluille!

Terkuin

Tiina

4. treenit: mäkivetoja

Juoksukoulussa ollaan nyt päästy puoleen väliin, enää kaksi treeniä jäljellä ja sitten tää loppuu, apua! 4. treenit vedettiin omin voimin, tai no oikeastaan Ava hoiti hienosti valmennusurakan, kun mie jouduin juoksukieltoon (koko kesäksi, OMG!).. no mutta sehän ei mua estänyt liikkumasta, vaan läksin muiden mukana kiertämään töölönlahtea...fillarilla! Onnistuu se niinkin J Oli aivan upea ilma ja vedettiin pidempi lenkkonen alkuun ennen varsinaista treeniä, eli mäkivetoja. Lenkin ja venyttelyjen jälkeen porukka pistettiin juoksemaan 4 kertaa kaksi eri mäkeä, eli yhteensä 8 kpl tuli noita terhakoita vetoja. Eka mäki oli pidempi ja loivempi, toinen taas lyhyempi ja jyrkempi. Tarkoituksena oli, että jokaisella vedolla kiristetään vauhtia ja viimisen saikin sitten tykittää ihan täysillä, tai mitä nyt jaloista lähti. Mäkivedot on kyllä varma keino saada sykkeet nousemaan, varsinkin jos palautus ois tehty hölkkänä. Nyt vedettiin treeni kävelypalautuksella eikä siinä sen kummempia jääty odotteleemaan, vaan seuraava veto lähti melkeinpä heti kun lähtöpisteeseen ennätti. Mäkivetojen jälkeen oli vuorossa loppuverkat, hyvät venyttelyt ja miun ehdotuksesta vielä reilu 1 min hooveri.

Vitsit, miten ihana ilma!

Mäki nro 1

Mäki nro 2

 

Seuraavissa treeneissä on taas paikalla Runner’s High:n ammattivalmentajat, ja yllätykseksi jää mikä on treenin sisältö. Keskiviikkona tavataan ja treenataan taas ahkerasti, eikö vaan J

Aurinkoisin terkuin

Tiina

CrossFit-lajikokeilu

Huh heijaa, olipahan siistiä päästä tutustumaan Herttoniemen uutukaiseen crossfit-saliin! Kehonkohentajat järjesti 7.5. tämän vuoden ensimmäisen lajikokeilun ja lajiksi valikoitui huippusuosittu crossfit.  Antti Akonniemi perehdytti meitä crossfitin saloihin ja veti porukalle tiukan treenin ulkona. Ensimmäiseksi harjoiteltiin kyykkyjä, eikä mitään ihan peruskyykkyjä vaan jalat harottivat ulospäin ja kyykättiin melko syvälle, eli vähän erilainen tekniikka mihin on ite tottunu. Sen jälkeen napattiin painavat kuntopallot ja viskottiin niitä tolppaa vasten ylös kyykystä, kyllä tuntui – ainakin 20 kg:n pallolla tehdessä!

 

Sitten oli vuorossa askelkyykkyjä aikamoinen satsi. Ja tää oli vaan alkulämmittelyä :) Reisien kidutusliikkeiden jälkeen olikin tosi kevyt olo lähteä vetämään viivajuoksua 3 hengen ryhmissä, haha.. Silloin kyllä tuumasin, että näinköhän sitä pystyy huomenna edes kävelee, kun miulla oli jo valmiiksi joka paikka ihan kipeenä eilisestä kuntopiiritreenistä..mutta kyllä se siitä helpotti! Treenattiin myös tempaustekniikkaa kepeillä, mikä oli varsin hyödyllistä kun ei ole oikeestaan sitä liikettä tullut juuri koskaan tehtyä. Lopuksi oli vuorossa varsinainen crossfit-rääkki, joka meni muistaakseni näin:

1.       50 kyykkyä

2.       2 kertaa rakennuksen ympäri juosten, oiskohan ollut about 350m matka (?)

3.       askelkyykkyjä, 20 per puoli

4.       2 kertaa rakennuksen ympäri (again)

5.       pallon heittoja ylös seinää vasten kyykystä, 10 kpl (14 kg) (tällä oli joku makee nimi, mutten muista sitä enää, ääh)

6.       2 kertaa rakennuksen ympäri (one last time!)

Sykemaksimi miulla kipusi 169 lukemaan ja aikaa taisi kulua joku reilu 7 min (tai vajaa 8 min), eikä nyt ihan satalasissa tullu tehtyä.. Sykkeet pitäis kuulemma näissä reeneissä olla paljon korkeemmalla :p Mut oli kyllä hyvä treeni ja tänkin kun porukassa tekee, niin heti tulee vähän kilpailufiilistä mukaan, ja varmasti tulee puristettua itsestä enemmän irti kuin yksin treenatessa.

Sprintterit vauhdissa :)

 

 

Askelkyykkyjä tuli tehtyä...PALJON :D

 

 

Treenin jälkeen ihmeteltiin vielä crossfit-salia, joka oli varsin mielenkiintoinen. Sieltä löytyi kahvakuulia, leuanvetotankoja, boxeja (box jumpeja varten esimerkiksi), renkaita, soutulaitteita lämmittelyyn, levypainoja ja tankoja yms. Ja kuulemma ulkona treenataan myös paljon. Oli aika jäätävää katsoa, kun yks treenaaja nappas vaan tytön poikittain käsiinsä pään yläpuolelle ja alko tekee kyykkyjä, huh huh! Toista ihmistäkin siis voi käyttää painona, aikamoista :D

 

Leuanvetotanko oli aika houkutteleva..

 

Mie ainakin hurahdin ihan crossfitiin ja kiinnostais ilmottautua On Ramp-kurssille heinäkuussa (johon on muute vielä tilaa, vink vink). Crossfit on niin monipuolinen laji, kun siinä treenataan mm. nopeutta, räjähtävää voimaa, ketteryyttä, hapenottokykyä ja vaikka mitä muuta, niin varmasti tällä treenillä saavuttais huippukunnon. Oli huikea kokemus, kiitos CrossFit Herttoniemi, Antti ja mukana olleet ekonomit!

Ps. Täältä voi käydä kurkkaamassa lisäinfoa Hertsikan crossfit-salista http://www.crossfitherttoniemi.com/

Aurinkoisin terkuin

Tiina

Etiopian juoksuleiri

Ajattelin kirjoitella tänne blogiin kokemuksiani Etiopian lomasta,jonka vietin reenailun merkeissä pääsiäisenä. WOW tulee ensimmäisenä mieleen kun reissua muistelen :D Maratonkaverin yllyttämänä varasin vuoden alussa lennot ja lähtöpäivänä pakatessani mietin jo, että mihin ihmeeseen oon taas itteni laittanut..mutta kyllä kannatti lähteä! Lensin siis Addis Abebaan, jossa kerkesin viettäää yhden yön ja aamusalin jälkeen suuntasin kuskini kanssa Bekojiin, jossa varsinaiset juoksutreenit pidettiin. Bekojistahan tulee muuten maailman luokan juoksijoita, kuten Kenenisa Bekele, Haile Gebreselassie ja Tirudesh Dibaba, joten oli jännää nähdä millaiset treeniolosuhteet siellä oikein oli..

 

 

Juoksutreenit oli joka aamu yleensä klo 7.30, pari kertaa jo klo 7.00 ja ne kesti about tunnin tai vähän pidempään. Huomasin jo ekojen treenien aikana, että juoksijoilla on tapana kiihdyttää vauhtia 15 min lämmittelyssä loppua kohden kokoajan.. En millään pysynyt niiden kyydissä sitten, kun vauhti alko kiristyä :D Olin myös muuten ainut ulkomaalainen treeneissä ja sainkin paljon huomiota, hihi :p Kaikki muut taisivat olla paikallisia.. Valmentaja Sentayehu oli tosi mahtava ja sainkin selville, että hän on itse aikoinaan kellottanut puolimaratonin 1:04, huh heijaa! Alkulämmittelyn jälkeen vuorossa oli yleensä erimittaisia vetoja lyhyillä palautuksilla. Miun eka treeni oli 15 min hölkkäilyn jälkeen juosta 20x100m 100m hölkkä/kävely palautuksella ja sen muka piti olla kevyt treeni..NOOOT! Bekoji taitaa olla jossain 2800 m korkeudessa merenpinnasta (en ihan tarkkuudella tiedä, kun tuli niin monta eri vastausta korkeuseroa kysyessäni), joten treenaaminen ei ainakaan alkuun ollut kovin helppoa. Huomasin, että sykkeet huiteli ihan pilvissä (170:een taisi usein vedoissa kohota) ja puuskutin kun mikä :D Miulla oli oma kirittäjä näissä vedoissa, ja vamentaja usein huutelikin kentän laidalta näin ”Tiina, you have to follow him!”, jos meinasin vähän jäädä jälkeen :p Sitten toinen seikka korkeuseron lisäksi, mikä teki juoksemisesta haasteellista oli maaperä. Se oli nimittäin hirmu epätasainen, mutainen ja raskas.. Mulla oli lenkkareiden pohjissa varmaan kilon painavat mutakerrokset, joten helpolla ei todellakaan päässyt.

 

 

Treeneissä juoksijat jaettiin eri ryhmiin: 800m-1500m, 5 km, 10 km, puolimaraton & maraton-juoksijoihin. Kerran miut laitettiin 10 km tyttöjen ryhmään eikä kerrottu etukäteen juuri mitään treenin sisällöstä. Kauhulla sitten odottelin, kun vedettiin shortsit jalkaan ja asetuttiin radalle, että milloin ne lähtee pinkomaan, miten kovaa ja miten kauan tää rääkki kestää (siis miten monta kierrosta pitää yrittää pysyä niiden perässä). Noh, jaksoin vissii kaksi 400m kierrosta pysyä niiden kannassa, ennenku aloin hyytymään ja kolmannen kierroksen jälkeen oli jo pakko hypätä radan sivuun, oli niin kovaa kyytiä :D Tytöt tais juosta 5 kierrosta.. ja varmaan toisen ellei jopa kolmannenkin samanlaisen setin.

Juostiin aika usein radalla ja nurmikentällä ja siis toi ratahan ei mikään tartan ollut vaan mutapohjainen hiekkarata. Viimiset treenit pidettiin metsässä ja siellä juoksin n. 55 min lenkin vaihtelevassa maastossa ja pari vetoakin siinä kerettiin kiskaista. Treenin loppuun tehtiin aina koordinaatioharjoituksia ja sitten vielä lyhyet venyttelyt, jotka noudatti aina samaa kaavaa. En kyllä yhtään ihmettele, miten sieltä tulee niin kovia juoksijoita, kun ne treenaa sellasissa olosuhteissa. Ai että, kun pääsin viimeisenä päivänä Addis Abebassa juoksemaan Jan Meda –nurmikentälle ( jonne kokoontuu juoksijoita aamutreeneihin) niin, että tuntu juoksu kevyeltä ja helpolta.. Korkeuseroa oli paljon vähemmän ja maaperä huomattavasti tasaisempi. Se oli myös hauskaa, että paikallisilla oli tapana kannustaa kovasti kun juoksentelin kenttää ympäri J

Treeniyhteenveto:

·         8 juoksutreeniä

·         2 kuntosali/kuntopiiritreeniä

·         4h vuorenvalloitusreissu kävellen

·         yli 2000 vatsaa

·         venyttelyt

Running Across Borders-nimisen organisaation kautta järjestin reissuni ja oli kyllä niin mahtava korkeanpaikan leiri, että oksat pois!

Ps. Valmentajan tärkein neuvo oli, että nopeus on valttia ja jopa pitkien matkojen juoksijoiden on sitä harjoitettava mahdollisimman paljon! 

Juoksuterkuin

Tiina

Maaliskuun lihaskuntohaaste – 200 vatsalihasliikettä

 
Eräänä iltapäivänä Ava, Tiina ja minä istuimme Hankenin kahvilassa miettimässä kevään juoksukouluhanketta. (Tulossa muuten aivan loistava kokonaisuus! Lisää seuraavassa Heko-lehdessä.) Keskustelumme polveili ties missä liikunnallisissa ja hyvinvointiin liittyvissä aiheissa, kunnes ilmoille lensi pieni haaste.
 
Tarkoituksena olisi saada 200 vatsalihasliikettä putkeen nyt maaliskuun sisällä. Seuraavassa kuussa 100 punnerrusta ja sitten sen jälkeen 200 kyykkyä. Miten on? Lähdetkö mukaamme? Tai ainakin kannustamaan meitä tavoitteessa?
 
Haasteen etenemistä voi seurata täällä blogissamme ja Fb-sivuillamme.
 
Hieman toisistaan eroavat harjoitusohjelmat ovat löydettävissä seuraavista paikoista. Päämäärä on kuitenkin sama. J Muista myös ehdottomasti lukea harjoitusliikkeiden ohjeet.

• Verkkosivu: http://www.twohundredsitups.com/
• Appstore: Situps -applikaatio

Seuraavassa kuussa sitten linkkivinkit punnerruksista. ;)

P.s. Perjantaina 1.3. alkoi itselläni kyseinen treeniohjelma. Voin sanoa, että alku tuntuu ihan poskettoman helpolta ja jopa tylsältä, joten tein muutaman kymmenen lisää aina päälle. Ohjelmaa eteenpäin selatessa kuitenkin huomaa, että setit ja liikkeiden määrät nousevat kuitenkin aika nopeasti. Katsotaan siis mitä tuleman pitää. Harjoitusohjelman voisi siis hieman enemmän treenannut tiivistää varmaan neljäänkin viikkoon ohjelmassa olevan kuuden viikon asemesta.

Lähtölaukaus!

Kehonkohentajat on Helsingin Ekonomit ry:n alaisuudessa toimiva, liikuntaan ja hyvinvointiin keskittyvä kerho, joka järjestää sporttitapahtumia, uusia lajikokeiluita ja asiantuntijaluentoja. Tarkoituksenamme on kannustaa HEKOn jäseniä pitämään kehostaan ja terveydestään huolta, verkostoitumaan liikunnan merkeissä sekä pyrkiä tarjoamaan ikimuistoisia kokemuksia urheilun parissa. Tavoitteenamme on lisätä kerhon tunnettuutta, haalia lisää liikunnasta kiinnostuneita jäseniä ja panostaa tapahtumien laatuun.

Kehonkohentajien johtokunta uudistui vuodenvaihteessa ja mukana on nyt hyvinkin energinen ja vauhdikas joukko urheilun ystäviä. Uudenkarheaan johtokuntaamme kuuluu Merja, Timo, Tero, Asta, Ava ja minä eli Tiina. Kaikilla meillä on oma huikea urheilutaustamme: Timo on itseasiassa juuri nyt laskemassa jossain päin maailmaa syöksylaskuja (hui!), Merja käy harvase päivä Paloheinässä hiihtämässä, Tero tykkää hurjastella rullaluistimilla, Ava on pinkonut maratonin, Asta aikoo osallistua tänä vuonna triathlonille  ja minä reenailen kuin hullu (noh, ainakin yritän).

Nyt keksittiin ottaa askel eteenpäin somen maailmassa ja perustettiin Kehonkohentajien oma blogi, wuhuu! Raapustelemme tänne mehukkaita raportteja Kehonkohentajien järjestämistä tapahtumista kuvilla höystettynä. Eli jos ei ole johonkin tapahtumaan äkännyt ilmoittautua, niin voi sitten täältä käydä lukemassa mitä siellä oli oikein ollut ohjelmassa ja millaisia fiiliksiä tapahtuma herätti. Toisekseen aiomme julkaista blogiin tekstejä eri lajikokeiluista, joita joku meistä Kehonkohentajista on käynyt testaamassa ja siten rohkaista muitakin kokeilemaan uusia urheilumuotoja. Blogista löytyy myös treeni- ja terveysvinkkejä, joten niistä kiinnostuneiden kannattaa seurailla meidän sepustuksia. Kehonkohentajien kerho täyttää muuten tänä vuonna pyöreät 60 vuotta ja loppusyksystä onkin tiedossa megabileet, joista tulee myöhemmin tarkempaa infoa. It’s going to be...legendary!

Nyt jätän teidät jännitykseen, odottelemaan mitä kivaa Kehonkohentajat keksiikään teidän päänne menoksi tälle vuodelle. Luvassa on taatusti jotain extremeä, tiukkaa treeniä kaiken kuntoisille, liikuntahaasteita ja huippuasiantuntijoiden (jää vielä nähtäväksi keiden?!?) oppeja. Seuratkaa siis blogiamme, niin pistetään yhdessä kehot kuntoon!  Yes, we can – eikö vaan? J

Sporttisin terkuin

Tiina