Finlandiahiihto V32

Ystäväni houkutteli minut mukaansa Finlandiahiihtoon reilu pari viikkoa sitten - vapaantyylin matkalle totta kai. Olin saanut suksipaketin joululahjaksi, ja käynyt muutaman kerran hiihtelemässä tänä vuonna, viime vuonna ehkä kolme kertaa ja sitten seuraavat hiihtomuistot ovatkin yläasteelta tai lukiosta. Ei siis hirveästi kerennyt valmistautumaan, vaikka toki nämä pari viikkoa onki tullu vedettyä hiihtotreenejä mahdollisimman paljon, esim. yksi aamu oltiin jo seiskalta Paloheinässä! Mutta valmistautumisesta puheen ollen..miun osalta se meni aika harakoille :D Älkää siis ottako mallia! Söin tällä viikolla melkein joka päivä ravintolassa (tosi terveellisesti, noooot!), nukuin liian vähän ja perjantaina olinkin jo ihan sippi, yritin hellittää muiden treenien kanssa, mutta en kumminkaa paljoa malttanut levätä ja ravinto- ja nestetankkaukset unohdin aika lahjaakkasti. Olin vielä saanut kaverilta hyvän treeni/valmistautumisohjeen Finlandiaan tähtääville, mutta en siltikään noudattanut sitä (miksiköhän?). Kisaviikolla piti olla pari päivää vähä hiilarisella ruokavaliolla, pari päivää runsas hiilarisella ruokavaliolla ja edellisenä päivänä syödä normisti. No mitä mie tein? Vedin sitte edellisenä päivänä hirveesti pastaa ja vähä herkkujakin (ups..), söin pasta-annoksen vieläpä ysin jälkee illalla (siis ei varmaan mitää järkeä) ja vähä energiajuomaa kympin jälkeen ja vettä tietty koitin muistaa juoda.. Unohdin myös ottaa sykemittarin kaupungille mukaan, että oisin saanu siihen vaihdettua uudet patterit, mutta unohdin senkin.. Onneks löyty toinen ja onnistuin sen lataamaan vielä illalla, joskaan en ollu varma sen toimintakyvystä. Pakatessa kisakamoja iltamyöhään muistin sitte, että hei oiskohan ollu järkevää ostaa niitä energiageelejä? En sitte hoksannu ostaa niitäkään.. Soitellen sotaan vaan :D Mutta toisaalta Finlandiahiihto jouduttiin typistämään 32 kilometrin mittaiseksi huonon lumitilanteen takia, ni ei se sentään kauhean pitkä matka ole.. Ja kaiken lisäks en oo tottunu käyttämään geelejä, niin ois vaan todennäkösesti menny pakki sekasin. Pääsin myös nukkumaan vasta aika myöhään ja kello soi jo klo 6.46, joten eipä siinä taas hirveän pitkään nukkuakaan ehtinyt! Muistin muuten sentäs vähä venytellä edellisenä päivänä, sentäs jotain tein oikein!

 

Sunnuntaiaamuna tulikin kiire – perinteisesti. Söin varsin reippaan aamupalan: puuroa, rahkaa, vadelmia, appelsiini & kahvia. Ja ei kun kamat autoon ja nappaamaan kaveri kyytiin. Matkalla tietty hörpin vettä ja vähän energiajuomaa. Oltiin ihme kyllä ihan ajoissa paikalla ja meitä alko jo vähän jännittää tuleva koitos. Varsinkin ku näki kaikki ne prohiihtäjät kisa-asuissaan :p Haettiin numerolaput, laitoin sykevyön paikalleen ja hiihtomonot jalkaan, muut kamppeet jätettiin säilöön ja sitten nokka kohti lähtöaluetta. Kääääk!

 

Lähdettiin ystäväni kanssa 2. lähtöryhmässä klo 10.10 ja siihen olikin eksynyt hirveä lössi muita hiihtäjiä. Lähtölaukaus starttasi ja sännättiin matkaan. Alku oli ihan melkeinpä kävelyä vaan, ei siinä oikein päässyt edes hiihtämään kunnolla ku oli niin paljon porukkaa, ja sai olla aika tarkkana ettei tallo toisten sauvoja taikka jää itse tallottavaksi. Itse asiassa oikein missään vaiheessa ei päässyt hiihtämään superkovaa, ku koko ajan oli pitkä letka edessä. Välillä jopa ärsytti, ku ei millää meinannu päästä ohi ja kovempaa vauhtia. Yhen papparaisen kanssa meillä oli kova taisto, kun välillä pääsin sen ohi ja jotenki vaan se oli jossain välissä päässyt puikottamaan miusta ohi ja taas mun piti päästä sen edelle... Ylämäet joutu menemään aika lailla iisisti pitkän jonon takia, mikä oli toisaalta hyvä, että säästy ainakin voimat, ku ei voinu vetää itteä hapoille. Tankkasin jokaisella huoltopisteellä yhen mukin urheilujuomaa paitsi ekan pisteen ohitin, kun se tuli jo niin nopeesti vastaan. Matka taittu varsin rattoisasti, vaikkakin kauhistelin useasti reitin hiekkasuutta ja voivottelin suksiparkoja. Metsäreitti oli varsinki tosi kurja osuus, koska latu oli niin kapea ettei siitä oikein millään päässy muista hiihtäjistä ohi ja toisekseen lumi oli aika vähissä. Ai niin, kaatusin 3 kertaa matkalla, mut joka kerralla kipusin vikkelään ylös ja matka jatku entistä kiivaammin :D Sattuuhan näitä.. Mutta muita ongelmia ei hiihtotaipaleen aikana oikeestaan ollutkaan, voimia ois varmasti riittäny pidemmällekin matkalle..ehkä siis pitää vielä sitä 50 km urakkaa joskus kokeilla! Maaliin pääsin ajassa 2:29:26 ja naisista olin 44., eli varsin kelpo tulos ensikertalaiselle. Hiihdon jälkeen mehua ja protksupatukka naamaan ja kohti saunaa. Oli ihan huippua saada vissy kouraan ja päästä lämpimään saunaan & suihkuun. Hiihtäjille oli tarjolla ilmainen lounas vielä kisasuorituksen päätteeksi: makkarakeittoa! Ja kylläpä maistu hyvältä J Oli tosi upea kokemus, lumitilanteesta huolimatta! Saapa nähdä, miten kipeet kintut mulla seuravaana päivänä on :p

 

-Tiina

 

 

Jääkiipeilyä!

Kehonkohentajat ja Adventure Partners järjestivät ekonomeille jännän jääkiipeilyillan tiistaina 18.2. Muhkea jääseinämä löytyi Oulunkylän Pirunkalliolta, Pikkukoskenrannan tuntumasta. Ihme kyllä kallio oli vielä umpijäässä, vaikka kelit ovatkin olleet vähän mitä sattuu viime aikoina. Paikalle saapui 13 seikkailunhaluista kiipeilijää valloittamaan jääseinämää. Taisi muuten melkein kaikilla olla ihka ensimmäinen kerta tämän extreme lajin parissa! Aluksi kaikille puettiin jääkiipeilyvermeet päälle: valjaat, kypärä, kengät ja jääraudat. Ne kengät näyttivät muuten ihan joiltain monsterikengiltä, hah :D Sitten Adventure Partnersin Teija & Hanna pitivät lyhyen infon, kuinka homma toimii ja neuvoivat oikean kiipeilytekniikan. Jääseinämässä oli kolme eri reittiä ja porukka jaettiin sopivasti kolmeen ryhmään. Sitten ei kun varmistusasiat kuntoon, back up varmistaja asemiin ja ei kun kohti huippua hakut kourassa. Sain kunnian olla ensimmäinen uhkarohkea. Oli muuten niin SIISTIÄ! Käsille aika rankkaa ja aluksi ihan pikkusen pelottavaa, mutta ei auttanut muu kuin katsoa vaan ylös päin ja jatkaa kipuamista. Onneksi miulla oli mainiot varmistajat, niin ei ollut hätäpäivää sen suhteen josko vähän ote sattuisi lipeämään J Seinämässä oli lisäksi valmiita paikkoja aikaisempien kiipeilijöiden jäljiltä, mikä helpotti kummasti kiipeämistä. Kuuma mehu & suklaa lämmittivät kiipeilijöitä, sillä kylmä nimittäin pääsi iskemään aina sillä välin kun ei itse ollut kipuamassa . Varmistaessa tosin täytyi olla sen verran skarppina, ettei siinä ehtinyt palella. Kaikilla oli mahdollisuus kivuta kolme eri reittiä ja reippaimmat kävivätkin valloittamassa kaikki huiput.

 

 

 

 

 

 

Suosittelen rohkeasti muitakin kokeilemaan lajia, oli nimittäin varsin huikea kokemus! Suuret kiitokset mahtavalle Adventure Partnersin tiimille & kaikille osallistujille J

 

Ps. kesällä tiedossa kalliokiipeilyä, stay tuned!

 

-Tiina

Suunnistajien treenileirillä

Mihin mie taas päädyinkään? No Vierumäelle ja suunnistajien keskelle.. siis tää lajihan ei todellakaan kuulu bravuureihini, mutta onneksi suunnistus ei kuitenkaan ollut pääosassa. Kaverini houkuttelemana lähdin totta kai mukaan treenaamaan yhdeksi viikonlopuksi Vierumäelle Anttolan urheilijoiden kanssa (paikalla oli kovan luokan suunnistajia!). Startattiin matkaan perjantaina muka hyvissä ajoin, että ehditään mukaan intervallitreeniin, mutta matkalla olikin jos jonkinmoista sattumusta..öhöm, bensa pääs siis loppumaan autosta, kun onnistuttiin missaamaan bensa-asema ja myöhästyttiin treeneistä. Onneksi avulias mies pelasti meidät hädästä J Noh, vedettiin silti se juoksutreeni kahestaan myöhemmin, eli loppu hyvin kaikki hyvin. Ohjelmassa oli 3x5x200m kiihtyvällä vauhdilla 100m kävelypalautuksella ja sarjojen välissä oli pikkusen enemmän taukoa. Olipa makeeta päästä juoksemaan radalla kovaa pitkästä aikaa.

Lauantai aamuna lähdettiin aamulenkille aikasin ja huomattiin samalla, että kappas Vierumäellä olikin alkamassa SM-avantouintikisat. Siis jesta mikä laji! Oli pakko käydä aamupalan jälkeen kattomassa muutamat uinnit, ja olihan se varsin hurjaa. 25 metriä siellä vedettiin rintaa jäätävässä vedessä.. Mieleen kyllä heti juolahti, että mitenköhän tosta ite selviytyis?!

 

Aamupäivällä oli vuorossa juoksutreeni: 5x1000m ja joka veto piti pinkoa entistä kovempaa ja palautukset vetojen välissä oli vaan about 1,5 min. Mun sarjat tais olla: 1) 5:09, 2) 4:33, 3) 4:09 ja 4) 3:50. Oli ihanaa juosta porukassa, heti löytyy nimittäin enemmän vauhtia kun on kiriapua. Ja kyllä, en juossu viidettä vetoa mutta siihen oli hyvä syy. Miun piti nimittäin ennättää takas Helsinkiin Paloheinään hiihtovalmennukseen klo 13. Olin ilmottautunut jo aiemmin Ekonominaisten vapaan hiihtotyylin jatkokurssille ja no show-maksun pelossa ajattelin, että eihän sitä väliinkään voi jättää (enkä kyllä ois halunnutkaan). Kipitin vikan vedon jälkeen kauheella kiireellä vaihtamaan hiihtovermeet ylle ja lähdin posottamaan kohti Paloheinää. Olin tietty vähän myöhässä (tuttuun tapaan :p), mutta ehdin silti mukaan. Kannatti kyllä mennä: palauteltiin mieleen kuokan, wassun ja mogrenin tekniikat ja olipahan paikalla vielä varsin komea valmentaja, haha :D Kaikki kolme tyyliä kuvattiin ja saatiin henkilökohtaiset palautteet. Huippukiva ja hyödyllinen tapahtuma! Ja oli vielä pakko heittää 3 km lenkki valmennuksen päätteeksi ennen posottelua takaisin Vierumäelle. Illalla meillä oli tiukka reilu tunnin säbämatsi ja sitte sai vihdoin huilata. Ps. Avanto ois houkutellut, mutten saanut ketään toista yllytyshullua innostumaan ajatuksesta :/

Nyt on panostettu välineisiin..hyvä myyjä saa myytyä mulle näköjään mitä vaan :D

Sunnuntaina aamukävelyn ja aamiaisen jälkeen oli sitten vuorossa viimein sitä suunnistusta. Kääk! Mut onneksi minuu ei pistetty metsään yksin kartta kourassa vaan sain juosta kaverini mukana ja hän näppäränä suunnistajana johdatti meidät vikkelästi rastilta toiselle. Mukana oli muidenkin seurojen suunnistajia ja kyseessä siis parisuunnistus, jossa kumpikin pari veti 2x1,7 km lenkin (linnunteitse mitattuna). Olipahan muuten aika hapokasta vetää nelinkontin mäkeä ylös lumihangessa ja syöksyä hirveetä vauhtia mäkiä alas kaatumatta. Hyvää reeniä ja ihmettelen vieläkin, miten ne suunnistajat oikeesti siinä vauhdissa ehtii karttaa tulkita. Sunnuntai-iltana tuli vielä äkkilähtö boulderoimaan, joten ei päässyt kotiin tullessakaan hengähtämään :D

Ihan mahti treeniviikonloppu <3 Suosittelen Vierumäkeä muillekin, siellä voi treenata vaikka mitä!

Terkuin

Tiina