Työkaverini oli hehkuttanut jo keväästä saakka uutta
Training For Warriors-salia ja lupasin, että otan loppuvuodesta sinne yhden
kuukauden jäsenyyden ja testaan, millaista treeniä siellä on tarjolla. Valitsin
lokakuun ja hyödynsin samalla syksyn tarjouksen: 89 €/kk.
Olin käynyt pari kertaa aiemmin ilmaistreeneissä siellä,
joten paikka oli tuttu ja töistä oli varsin lyhyt matka treeneihin. 1.10.
hyökkäsin heti #HALLUSSA-salille ja ohjelmassa oli voimatreeni. Voi luoja! En
ollut tehnyt lihaskuntoa juuri lainkaan loppukesästä saatikka nostellut
painoja, joten paluu salitreeniin oli aika jäätävä.
Muistan ensimmäisen treeniviikon aikana, että hädin tuskin
pystyin kävelemään normaalisti. Viikonloppuna joka paikkaan koski ja yöllä
kääntäessäni kylkeä, sattui vietävästi. Olin ihan romuna :D Kun vihdoin jalat
alkoivat tuntua paremmilta niin, eiköhän seuraavissa treeneissä tehty spurtteja
ja taas reidet huusivat hoosiannaa. Mutta siitä se lähti. Reilu parin viikon
jälkeen ei paikat enää kipeytyneet
pahasti ja voimatasoissa huomasin selkeästi parannusta.
Suosituksena on, että TFW:llä käydään viikossa 4 kertaa: 2
voimatreeniä (yläkroppa & alakroppa) sekä 2 hurrikaania (toiminnallista ja
vauhdikkaampaa treeniä). Noudatin tätä kaavaa, lukuun ottamatta yhtä viikkoa,
jolloin oli pakko luopua loppuviikon treeneistä Vantaan puolimaratonin takia
(jotta ei olisi kintut aivan puupökkelöt silloin).
Ihan ensimmäisten treenien aikana en vielä täysin syttynyt,
mutta melko nopeasti jäin koukkuun ja aloin jo odottamaan innolla seuraavia
treenikertoja. Treeneissä huudetaan paljon (!), mikä ei multa ihan lähtenyt
alkuun :D ”Vika setti paras setti”, ”Hallussa” ja muut huudot kävivät varsin
tutuiksi kuukauden aikana ;) Ja ainahan piti tietenkin huutaa täysii!
Valmentajia oli useita, mikä oli kivaa ja varsinkin muut
treenikaverit olivat mahtavia. TFW:llä kannustetaan treenaajia
hirmuisesti. Joka treenissä saa oman
parin, joka tsemppaa, laskee toistot ja katsoo, että liikkeet suoritetaan
oikein. Tää oli ihan uus kuvio itselle, kun oon tottunut treenaamaan aika
pitkälti yksin. Mutta mikä jännää, niin huomasin että jos se parikin alkaa
tekemään isoilla painoilla, niin ei sitä itsekään kehtaa mitään pikkupainoja
ottaa. Yhdessä treenissä tein ihan huomaamatta maastavetoa jopa 75kg (hirmuiset
2 toistoa :D), ja kun myöhemmin kävin muistelemaan, niin hoksasin etten oo
koskaan tehnyt läheskään noin isoilla painoilla mavea. Varsinkin kun kaveri
siinä vierellä sanoo, että kyllä sä jaksat niin alkaa itsekin uskomaan enemmän
omiin kykyihin. Sama kävi maastavedon maksimia kokeillessa vikoissa treeneissä. Meni jopa 90 kg,
kun parina oli kaksi miestä kannustamassa J
Olin ihan liekeissä ylipäätään aina spurteista ja
kelkkavedoista. Mun ykköslajina kun on juoksu, niin ne oli super hyviä
treenimuotoja. Kelkka oli ehdottomasti mun lemppari! Treeneissä tehtiin siis
vähän kaikenlaista: mm. ojentajapunnerruksia, leuanvetoja, burpeita, eläinliikkeitä
alkulämmittelyksi, focus warm uppia, lantion nostoja, kahvakuulaheilautuksia,
vatsoja ym. Välillä oli energy circuitia, jossa pari teki ensin 30sec liikettä
ja sitten toinen yhtä kauan (parilla siis huilitauko tässä välissä) ja sitten
siirryttiin seuraavaan liikkeeseen, välillä taas AMRAP:ia eli annettiin tietty
aika ja sen puitteissa piti tehdä niin monta kierrosta liikesarjoja kuin vain
suinkin ehti. Yksissä treeneissä taas testattiin leuanvetomaksimit ja
ojentajapunnerrusmaksimit. Voimatreenit ovat sitten oma asiansa: yleensä niissä
on muutamia liikkeitä ja useampia sarjoja, painoja nostetaan toistojen
vähentyessä ja usein ohjelmassa on supersarjoja, eli tehdään kahta liikettä
peräjälkeen. Hyvin vaihtelevaa treeniä siis! Ja aina pääsee haastamaan itseään
;)
Joka treenin alussa pidetään motivaatiopuhe, mikä on hauska
ja inspiroiva lisä treenin sisältöön. Lokakuun teema oli olympialaiset ja
saatiin kuulla erilaisia tarinoita urheilijoista, joilla oli ollut jokin
todellinen vamma mutta ketkä siitä huolimatta olivat päässeet huipulle ja
yllättäneet muut kilpailijat. Jos siihen muutkin pystyy, niin miksen sitten
minä?! Eli pitää vaan luottaa omaan itseensä J
Toinen TFW:n traditio on yhteiskuva treenin päätteeksi.
Jokaisesta treenistä jää vielä kuvatodiste muistojen arkistoon ja sitä voi
käydä ihailemassa FB:n sivuilla:D
Nyt kun treenikuukausi on ohi TFW:llä, niin pääsi jo
iskemään pieni haikeus. Mitäs seuraavaksi?! Onneksi mulla on jo vastaus tähän
;)
-Tiina
