Ironman Mallorca

 

Olimme porukalla kannustamassa ystäväämme Ironman kisassa Mallorcalla. Oli todella mahtava päivä ja melkko rankka myös katsojan näkökulmasta. Herättiin jo klo 5:n kantturoilla, syötiin aamupala ja sännättiin kisapaikalle hyviin asemiin katsomaan uinnin starttia, joka pamahti klo 7.30. Kisaajilla oli siis matkana 3,8km uintia (ilman märkkäriä!), 180km pyöräilyä mäkisessä maastossa ja vielä täysmaraton helteisessä kelissä. Ei siis mikään helppo urakka :D

Kisainfo edellisenä päivänä.

 

 

 

Meillä oli hyvät paikat ;)

 

Uintiosuuden jälkeen lähdettiin Santun kanssa pitkälle lenkille, jotta tuli päiväohjelmaan muutakin kuin penkkiurheilua. Juostiin about 20km ja heitettiin yksi kierros maratonin kisareittiä kun se oli vielä aamupäivällä tyhjä. Lenkillä kannustettiin samalla pyöräosuudella olevia kisaajia, jotka suhahtivat ohitsemme kadun toisella puolella. Joku kilpailija näytti meille jopa peukkua, kun paahdettiin pitkin tienlaitaa :D Vitsit, että oli hienoja triathlonpyöriä.. Keksittiin muuten kuningasidea reissussa ostaa ystäväni kanssa kisapyörä puoliksi kun ollaan molemmat yhtä lyhyitä tappeja! Kunhan vaan löydetään tarpeeksi makea kiituri :)



Mentiin juoksureitin varrelle suht hyvissä ajoin ja tsempattiin juoksijoita monta tuntia (juoden samalla vähän sangriaa ;)). Että oli muuten jalat kanttu vei tämän päivän jälkeen, kun tuli seisottua niin paljon. Mutta oli se sen arvoista, kun nähtiin ystävämme ylittävän maaliviiva komealla loppuspurtilla. Upea suoritus :)

Katsojien tankkaushetki!

Kuvat kertokoot enemmän kuin sanat tässä postauksessa! Pakko päästä itekin kokeilemaan Ironmania!

-Tiina

Eka ulkomaankisa - SEB Tallinn Marathon 14.9.

Voi halleluja, mikä sattumusten seikkailu! Sain päähäni vasta viikko ennen SEB Tallinna Maratonia, että pitäisköhän mun lähteä sinne juoksemaan kymppi. Jahkailin koko viikon, lähdenkö vai en.. Kunnes sitte edellisenä päivänä kaveri innostui ajatuksesta lähteä mukaan seuraksi viettämään Tallinna-päivää.  JES! Asia päätetty: LÄHDEN.

Mutta illalla (ei taas mitenkään viime tipassa :D) kun alettiin kattoa niitä laivalippuja, todettiin ettei päästä sieltä takasin tarpeeks ajoissa ja reissu alkoi sittenkin epäilyttää. Linda Linen paluut oli ihan buukattu, ellei sitte ois lähteny vasta yömyöhään takasin. Kaveri yritti tonkia kaikki mahdolliset vaihtoehdot, mutta mitään fiksua ei vaan keksitty. Olin jo luopunut toivosta ja menin illalla nukkumaan laittamatta ees herätyskelloa päälle.. Näin yöllä unta, että heräsin vasta klo 12 ja ajattelin, että okei no chance, juoksu jää juoksematta. Lähtö olisi siis ollut jo klo 13.30 ja mun piti vielä ilmottautua ennen sitä (kun en sitäkään ollut etukäteen hoitanut). Heräsin kuitenkin kasin maissa (mitä ei usein viikonloppuisin tapahdu!) ja heti mietin, että ehtisinkö sittenkin... Jospa tää oli merkki?!

Kurkkasin nopsaa netistä laivavaihtoehdot uudelleen ja totesin, että on mahdollista ehtiä Tallinkilla ilmoittautumaan just ennen klo 13 kun laiva on satamassa klo 12.30, eli puoli tuntia aikaa suhata kisatoimistolle. Vedin aamupalan nassuun ja pistin kamat kasaan kauheella kiireellä. Tajusin, etten millään ehdi julkisilla ajoissa Länsiterminaalille eli on otettava sitikka alle. Ei kun menoksi! Mun olis pitäny käydä vielä kaupassa ostamassa eväitä matkalle ja nostaa käteistä, mut tuli niin hoppu et ne oli nyt vaan unohdettava. Etin parkkipaikkaa pienen ikuisuuden, mutta viimein sain jätettyä auton säilöön aika kauas, joten loppumatka oli juostava – ja kovaa! Lippua ostaessani netissä luki, että paikalla piti olla kympiltä. Olin vasta 10.08, mutta kerkesin pujahtamaan portista sisään..eikä mennyt kuin ehkä 30 sekuntia, kun tuli kuulutus, että lähtöportti on suljettu ja viimeisiä matkustajia pyydetään siirtymään laivaan. Ekasta välietapista selvitty! Nyt mentiin riskillä koko reissun suhteen..

Venyttelyt käynnissä! Ei muuten näkynyt laivamatkalla ketään muita juoksijoita.. Kukaan järkevä ihminen ei jättäisi menomatkaa näin viime tippaan :D

Ruhtinaalliset eväät :p

Laivamatkan hyödynsin venytellen, lueskellen kirjaa ja syöden eväitä, joita sain laivasta ostettua. Jännitin myös, ehdinkö kisatoimistoon ajoissa..se olisi seuraava haaste. Kaveri neuvoi ottamaan taksin, mikä olikin fiksua ja säästäisi aikaa. Jotenkin mulle taas tuli kiire ja menin laivan vessaan vaihtamaan kisavaatteita päälle vasta vähän ennen puolta vaikka ois ollu järkevämpää mennä kärkkymään oville hyviin asemiin laivan saapumista satamaan, että pääsisin puikottamaan mahdollisimman vikkelään laivasta pois. Siinä väkijoukon takana ohittelin aina tilaisuuden tullen ja mietin jopa kehtaisko vaan sanoa ihmisille, että antakaa tietä, miun pitää keretä juoksemaan :D Tässä kohtaa tuli mieleen se käteisongelma.. Ei mulla ois aikaa pankkiautomaatille käteisen hakuun. Kurkkasin nopsaa lompakon & laukun tilanteen ja kätköistä löytyi just se 30 €, minkä juoksusta sai pulittaa. Ihme, mulla ei yleensä ole ikinä käteistä. Eli jos maksan taksin kortilla, niin ei hätää.

Hyökkäsin ekan taksin kimppuun ja kysyin tietääkö kuski, missä kisatoimisto on. Enpä tietenkään ollu painanu mieleen sen paikan nimeä..hapuilin vaan jotain sinne päin, ja kuski ymmärsi minne minut pitää viedä! Vaikkakin sanoi, että loppumatka pitää kävellä koska maraton on käynnissä ja teitä suljettu. Hoputin kuskia ja kysyin, että keretäänkö varmasti sinne about vartissa..Olin aika tulisilla hiilillä :D 

Hyppäsin taksista pois ja juoksin taas loppumatkan kauhealla kiireellä kohti kisatoimistoa (onneksi kuski neuvoi reitin). Ehdin! Pääsin ilmoittamaan itteni 10km juoksuun ja kun astuin ulos numerolappuineni kisatoimistosta kello oli vain pari minuuttia vaille klo 13, ja klo 13 oli dl ilmoittautumisten suhteen. Tiukille meni! Tokasta välietapista selvitty!

Ei todellakaan jäänyt luppoaikaa..

Sitten kohti pitkää vessajonoa, lenkkarit jalkaan ja selvittämään, missähän se lähtöpaikka sijaitsee. Alle  puolituntia starttiin. Yritin tavoittaa juoksukaveriani, joka oli vetämässä maratonin, jotta saisin kamat jätettyä hänelle juoksun ajaksi. Kello oli sen verran, joten ajattelin että hän on varmasti tullut jo maaliin ja uskallan soittaa. Onneksi löydettiin toisemme ajoissa ja sain kamat jätettyä turvaan. Kävellessä lähtöpaikalle tajusin, että ei tässä kerkeä kyllä yhtään lämmittelemään. Se on lähdettävä vaan kylmiltään juoksemaan. 9 minuuttia lähtöön! Riisuin ylimääräiset vaatteet ja yritin päästä edes vähän paremmille lähtöpaikoille kuin koko reilu 6000 ihmisen taakse. Hyppelin siinä paikoillaan ja koitin saada sykemittarin satelliitteja kohdilleen, että kello olisi valmiina nakuttamaan kilometriaikoja. No eipä toiminut! Ylläri.. Mullahan oli tavoitteena juosta uus enkka ja paukuttaa sellaisia 4:15 km aikoja, jolla pääsis 42:30 lopputulokseen, mutta tän kaiken härdellin takia, alle 43min aikakin ois jees. Jos edes siihen pystyn näin kehnolla valmistautumisella. Miks aina käy näin?!

Koko 10km taipaleelle lähtevä joukko oli jaettu kilpailunumeroiden mukaan 3 eri ryhmään ja olin ite tokassa, enkä siis päässyt yhtään lähemmäs lähtöviivaa ennen starttia. Yritin vähän lämmitellä ja hölkötellä kun lähtölaukaus pamahti ja väkijoukko alkoi liikkumaan. Vähän lähtöviivan jälkeen tuikkasin Garminin ajanoton päälle, mutta se ei näyttänyt vauhtia edelleenkään L Alku oli aikamoista suhaamista. Juoksijoita oli pilvin pimein ja koko ajan piti taiteilla eri suunnista ohi. Suht kevyesti kuitenkin lähti kulkemaan, vaikkei ollut mitään hajua vauhdista. Siinä ajattelin tosin, että ei tässä millään pysty heti niihin 4:15 aikoihin kun väkeä on niin paljon. Kun 2 km kyltti tuli vastaan kurkkasin kelloa 07:34 ja laskeskelin päässäni, että voiko muka olla näin kovaa menoa.. Pidin reipasta vauhtia yllä ja paransin asemiani. 5km kohdalla katsoin, että aikaa olisi kulunut about 21 minuuttia, eli varsin hyvää vauhtia (jos kelloon on uskomista). Sitten alkoi tulemaan vähän vilunväreitä ja mietin, onko matkalla edes mitään juomapisteitä ja apua, jos ei ole.. Oli! Hörppäsin urheilujuomaa ja jatkoin matkaa ajatellen, että enää 5km, kyllähän niin lyhyen matkan jaksaa.

Garmin alkoi jossain vaiheessa pelittämään ja kurkkasin parit km ajat, joista toinen oli hivenen alle 4min ja toinen 4:08. Loppua kohden alkoi jo tuntumaan vaikeammalta ja odotin kovasti toista juomapistettä. Oli pakko pysähtyä taas ja ottaa vähän energiajuomaa. Mukulakivetyksellä oli raskaampaa juosta kun saavuttiin Vanhaan Kaupunkiin. Sitten aloin jo kyttäämään kilometrejä tarkemmin ja ihmettelin, missä se  maali oikein häämöttää. Ei hirveästi pystynyt kiristämään ja juoksuasento alkoi notkahtamaan. Vika kilsa tuntui varsin pitkältä ja kun maaliin vihdoin pääsin, olin aika piipussa. En olisi pystynyt yhtään parempaan. Oman kellon mukaan loppuaika oli siinä 42min hujakoilla, mutta kaverini huikkasi että aikani oli jotain päälle 44min. Jessus, olinko niin hidas?!

Siitä sitten maraton-kavereiden hotellille suihkuun ja aprikoimaan lisää loppuaikaa. Pojat katsoivat netistä, että 44:06 oli mun aika, mutta tajuttiin, että se on siitä lähtölaukauksesta ja mullahan kesti jonkun aikaa ennenkuin ennätin edes siihen varsinaiselle lähtöviivalle, josta virallinen aika alkaa. Katottiin, että ”hyvitystä” olis tullut 14 sekuntia, eli aika olisi siinä alle 44min, mikä oli mulle kauhea pettymys :D Pähkäilin vielä pitkään, et miten voi Garmin näyttää niin eri aikaa..

Tällaisia rahkapötkylöitä siellä jaettiin!

Laivamatkalla kerkesin jo innostua ja suunnittelin meneväni illalla vielä vähän urheilemaan, kun jalat tuntu suht hyviltä.. Kunnes iski takareiteen jäätävä kramppi. Merkki: Unohda! Kotona jatkui pohtimiset loppuajan suhteen ja tajusin, että viralliset chipajat ovat vielä julkistamatta kympiltä, eli mulla oli vielä toivoa saada se enkka..ehkä :D Enpä muista koska olisin näin kovasti odottanut tuloksia..

Aamulla jännitin ihan kauheesti etsiessäni omaa nimeäni tuloslistalta. Meinasin melkein tuuletella työpaikalla kun huomasin ajan: 42:00, eli uus enkka ja paljon kovempi aika kun osasin kuvitella. JES! Olin naisista jopa sijalla 7., aika jännää! Huomioiden lähtökohdat ja verryttelyn totaalisen puuttumisen.. Kannatti siis ottaa riski! ;)

-Tiina

Uusi intohimoni - Triathlon

 

Oon löytänyt uuden ihastuksen kohteen, nimittäin triathlonin. Oisin halunnut jo viime vuonna käydä testaamassa tätä lajia, mutta mokoma jalkavaiva esti sen. Tänä kesänä mua ei sitten pidätellytkään mikään ja ilmoittauduin Vantaan triathlonille, joka pidettiin kesäkuun alussa. Menin rohkeasti perusmatkalle (1,5km/40km/10km), vaikka jotkut kehottivat aloittamaan ensin vähän lyhyemmästä matkasta kun ensi kertaa lajia kokeilee. En tietenkään totellut :D

Kerkesin osallistua avovesiuintikurssille ja käydä Kuusijärvellä märkkärin kanssa pulikoimassa pari kertaa ennen koitosta. Bianchia olin käynyt myös ulkoiluttamassa muutamia kertoja ennen kisaa, mutten mitenkään hirveästi ollut ehtinyt valmistautumaan. Totesin toukokuussa nimittäin, että oon vielä reissussa yhden viikon eikä sen jälkeen ollut kauaa aikaa ennen kisaa, joten missä välissä mie ehdin valmistautua kunnolla?

Eka triathlon alkoi jännittää ihan urakalla. Mietin, että mihinköhän aikaan siitä olisi mahdollista selviytyä ja pääsenkö edes maaliin ja mitä jos pyöränkumi puhkeaa. En osaa vaihtaa sitä :D  Viime hetken valmistautumiseeni kuului youtube-videoiden kattominen triathlon vaihdoista, learning from the best ;)

Meillä oli työpaikan kesäjuhlat vielä edellisenä iltana ja siellä eräs työkollegani heitti, että mun pitäis päästä alle 2.50 aikaan. Silloin meinasin, että johan siinä saa tykittää aika haipakkaa, että sen alle menee. Mutta kaikista hurjimman tavotteen sain kuulla itse kisapäivänä, kun ystäväni Sini tokaisi, että kyllähän miun nyt 2.30 aikaan pitäis päästä. Dream on! Sehän nyt oli ihan hullun kova aika, enkä uskonut sitä ollenkaan realistiseksi.

Kisapäivänä mentiin yhdessä Sinin kanssa Vantaan Kuusijärvelle ja onneksi oli muuten kaveri mukana, koska triathlon kisaan pitää raahata niin paljon tavaraa, että eihän siitä millään yksin selviäisi. Ylläri myös, että oli tosi kurja keli alkuun ja satoi vettä L Huolestuin jo, että miten pyöräilyosuus mahtaa sujua, jos tie on ihan märkä. Saatiin vietyä tavarat ja pyörä paikoilleen ja sitten seurasi kisainfo, jossa käytiin läpi kisan kulku ja vaihtopaikat ym tarpeelliset tiedot. Tämän jälkeen oli aika alkaa kiskoa märkäpukua päälle. En juurikaan kerennyt lämmittelemään. Uimalakki ja lasit päähän ja ajanottochip nilkkaan ja ei kun karsinaan odottamaan lähtölaukausta. Että jännitti!

 

Starttasin uinnin ihan toisesta laidasta, enkä joutunut pahimpaan rynnäkköön taikka yliuitavaksi. Uinti meni omaa vauhtia painellen ja olin siinä vaiheessa jo aika maani myynyt, kun tuntui etten pääse kenenkään ohi – kaikki vaan menee mun ohi, ja sekös kismitti :D Jossain vaiheessa harhailin vähän siellä sun täällä, kun huomasin ettei lähelläni ollutkaan ketään ja tulin poijulle ihan toisesta suunnasta kuin muut. Järvessä suunnistaminen on yllättävän hankalaa. Heitettiin kaksi 750m lenkkiä ja mulla oli aikatavoitteena alle 30 min, mutta uinnin aikana tuntui ihan siltä, että painelen jotain 40 min vauhtia. Kun nousin viimein järvestä, pohkeet alkoi kramppailemaan saman tien, ja ajattelin mielessäni, että onneksi juoksun aika ei ole ihan vielä. Vaihtopaikalla töpeksin numerolappuni kanssa, kun se ei millään meinannut mennä oikein päin. Laitoin sen vissiin yhteensä 5 kertaa päälle, ennen kuin meni oikein päin. Pyöräilyssä mulla oli taas omat ongelmani, koska en saanut toisen jalan klossia kiinni koko matkan aikana – kuvitella! En edes ymmärrä, miten se voi olla mahdollista?! Olin aika kimpaantunut kehnosta uinnista ja lähdin sitten fillarilla ohittelemaan edellä menijöitä vauhdikkaasti. Koko ajan olin vaan huolissani polkimesta, miksen saa sitä kiinni.. Pyöräillessä vedettiin neljä 10km lenkkiä ja siinä pääsin ohittelemaan porukkaa ihan mukavasti. Pyöräilyosuudessa oli peesikielto ja piti olla todella tarkkaavainen, ettei vaan aja liian lähellä edellä ajavaa ja joudu sakotettavaksi.

 

Miksi kaikissa kuvissa näyttää siltä, että oon kisaamassa ihan yksinäni? :D

 

Pyöräilyn jälkeen koitti viimein suosikkiosuuteni, eli juoksu. Vaihtopaikalla laitoin sykemittarin ranteeseeni jotta pääsisin seuraamaan vauhtia, mutta jostain kumman syystä, mittari ei vaan toiminut. Se ei näyttänyt vauhtia, vaikka miten yritin sitä ränklätä. Ja taas ärsytti :D Juoksu oli niin erilaista kun yleensä juoksukisoissa – pohkeet kramppaili vähän väliä ja askel tuntui ihan kauhean raskaalta. Ajattelin juoksun aikana, että tässä mennään varmaan jotain tunnin kympin aikaa, niin takkuiselta se tuntui. Vaikka joku taisi katsojista huudella, että kevyen näköisesti menee, niin siltä ei kyllä tuntunut. Jokaisella tankkauspisteellä oli pakko litkiä urheilujuomaa, ettei krampit pahenisi. Juoksuosuudella pääsin taas ohittelemaan muita, mikä tsemppasi mukavasti. Juoksun aikana kerkesin taas miettimään, että voi jesta jos nyt olisi puolimatka kyseessä.. Sellaiselle en kyllä ihan treenaamatta lähtisi.

 

Juoksun loppuvaiheessa kuulin, että naisten sarjan nelonen oli tullut maaliin ja siinä vaiheessa kävin ajattelemaan että moneskohan itse olen tällä hetkellä.. Vihdoin ja viimein maali häämötti edessä ja hommasta oli selviydytty. Loppuaika oli 2:31:36, mikä oli todellinen yllätys kuten oli myös sijoitus: 6. Hämmästelin myös väliaikoja, sillä uinnin olin vetänyt aikaan 29:57 (nippa nappa alle tavoitteen), pyöräily oli mennyt yli odotusten (1:12:31) ja juoksu kulkenut myös kovaa (45:07). Vaihdoissa olin sitten viipynyt vähän kauemmin..

 

Innostuin ekasta triathlonista sen verran, että ilmoittauduin aika pian Joroisten pikamatkalle. Aluksi pikamatka tuntui melko iisiltä, kun matkat olivat puolet lyhyempiä kuin Vantaalla ja uinti vieläkin lyhyempi (eli 400m/20km/5km), mutta toisaalta siinä pitääkin vetää joka osuus täysillä. Pikamatkalle lähdin kovin odotuksin ja havittelemaan alle 1:10 aikaa. Kuuntelin automatkalla John Legendin tsemppibiisiäni ”My head’s under water but I am breathing fine..” Sopii just hyvin uintiosuudelle :D Taas kerran valmistautuminen jäi aika minimiin enkä kerennyt edes pulahtamaan veteen ennen starttia. Kylmiltään vaan! Uinti meni samaan tapaan kuin Vantaalla, omaa vauhtia painellen. Ja taas tuntui siltä, että muut viilettää paaaaljon kovempaa – niin kuin tekivätkin. Ekassa vaihdossa tunaroin kunnolla. En meinannut saada fillarikenkiä jalkaan, numerolapun hakaneula irtosi ja jouduin virittämään sen uudelleen . Tässä vaiheessa meni muutama kisaaja mun ohi, kun sähläsin tavaroideni kanssa.

Kisakynnet piti toki laittaa kuntoon!



 

Pyöräilyosuudella painelin kovempaa kuin Vantaalla – olihan tietty matkakin lyhyempi. Mutta jälleen sama ongelma: klossit eivät menneet kiinni. Argh! Vasta joskus 10 km jälkeen sain viimein molemmat jalat tiukasti kiinni polkimiin. Pyöräilyosuudella mentiin yhden tytön kanssa vähän väliä toisistamme ohi, mutta onneksi pääsin vaihtopaikalle kuitenkin ennen häntä. Vaihdossa krampit ilmoittelivat taas itsestään ja mietin, mitähän juoksusta tulee.. Ilman pikanauhoja mulla kesti lenkkareiden sitomisessa sen verran aikaa, että taas pari kilpailijaa pääsi ohi. Juoksu tuntui tällä kertaa paljon paremmalta, mutta oli vähän masentavaa juoksennella yksin. Pääsin ohittamaan alkumatkasta pari tyttöä, mutta sen jälkeen en ketään oman sarjan kilpailijaa nähnyt. Reitti oli myös aika hidas, koska käännöksiä oli paljon ja niissä vauhti pääsi laskemaan. Taaskaan mulla ei ollut kelloa, joten olin autuaan tietämätön omista kilometriajoista. Loppuvaiheessa mulle alkoi puskea vilunväreitä, joten saatoin kärsiä pienestä nestehukasta – oli kuitenkin varsin kuuma keli eikä mulla ollut vaihdossa mitään juomaa. Juoksuosuuden alussa oli heti tankkauspiste, mutta siinä kerkesin ottamaan vain kaksi kulausta energiajuomaa. Selkeästi siis liian vähän. Maaliin ennätin viidentenä ja loppuaika oli 1:10:36. Olin aika pettynyt suoritukseeni :D Kismittää superhitaat vaihdot, joissa annoin tasoitusta ja tietty uinnissa on vielä paljon parannettavaa. Seuraavana päivänä oli huippua olla katsojan roolissa ja tapittaa silmä kovana kavereiden suorituksia puolimatkalla!

 

Olisin mennyt tänä kesänä vielä Hauhon triathlonille, mutta siinä kävikin ohraisesti ja matkanteko tyssäsi jo ennen kuin pääsin edes kisapaikalle. Nyt ei kun treenaamaan heikkouksia ja ensi kesänä uudelleen kisaamaan triathlonin parissa J Varoituksen sana: tähän lajiin jää helposti koukkuun ;)

-Tiina