sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Finlandiahiihto V32



Ystäväni houkutteli minut mukaansa Finlandiahiihtoon reilu pari viikkoa sitten - vapaantyylin matkalle totta kai. Olin saanut suksipaketin joululahjaksi, ja käynyt muutaman kerran hiihtelemässä tänä vuonna, viime vuonna ehkä kolme kertaa ja sitten seuraavat hiihtomuistot ovatkin yläasteelta tai lukiosta. Ei siis hirveästi kerennyt valmistautumaan, vaikka toki nämä pari viikkoa onki tullu vedettyä hiihtotreenejä mahdollisimman paljon, esim. yksi aamu oltiin jo seiskalta Paloheinässä! Mutta valmistautumisesta puheen ollen..miun osalta se meni aika harakoille :D Älkää siis ottako mallia! Söin tällä viikolla melkein joka päivä ravintolassa (tosi terveellisesti, noooot!), nukuin liian vähän ja perjantaina olinkin jo ihan sippi, yritin hellittää muiden treenien kanssa, mutta en kumminkaa paljoa malttanut levätä ja ravinto- ja nestetankkaukset unohdin aika lahjaakkasti. Olin vielä saanut kaverilta hyvän treeni/valmistautumisohjeen Finlandiaan tähtääville, mutta en siltikään noudattanut sitä (miksiköhän?). Kisaviikolla piti olla pari päivää vähä hiilarisella ruokavaliolla, pari päivää runsas hiilarisella ruokavaliolla ja edellisenä päivänä syödä normisti. No mitä mie tein? Vedin sitte edellisenä päivänä hirveesti pastaa ja vähä herkkujakin (ups..), söin pasta-annoksen vieläpä ysin jälkee illalla (siis ei varmaan mitää järkeä) ja vähä energiajuomaa kympin jälkeen ja vettä tietty koitin muistaa juoda.. Unohdin myös ottaa sykemittarin kaupungille mukaan, että oisin saanu siihen vaihdettua uudet patterit, mutta unohdin senkin.. Onneks löyty toinen ja onnistuin sen lataamaan vielä illalla, joskaan en ollu varma sen toimintakyvystä. Pakatessa kisakamoja iltamyöhään muistin sitte, että hei oiskohan ollu järkevää ostaa niitä energiageelejä? En sitte hoksannu ostaa niitäkään.. Soitellen sotaan vaan :D Mutta toisaalta Finlandiahiihto jouduttiin typistämään 32 kilometrin mittaiseksi huonon lumitilanteen takia, ni ei se sentään kauhean pitkä matka ole.. Ja kaiken lisäks en oo tottunu käyttämään geelejä, niin ois vaan todennäkösesti menny pakki sekasin. Pääsin myös nukkumaan vasta aika myöhään ja kello soi jo klo 6.46, joten eipä siinä taas hirveän pitkään nukkuakaan ehtinyt! Muistin muuten sentäs vähä venytellä edellisenä päivänä, sentäs jotain tein oikein!
 
Sunnuntaiaamuna tulikin kiire – perinteisesti. Söin varsin reippaan aamupalan: puuroa, rahkaa, vadelmia, appelsiini & kahvia. Ja ei kun kamat autoon ja nappaamaan kaveri kyytiin. Matkalla tietty hörpin vettä ja vähän energiajuomaa. Oltiin ihme kyllä ihan ajoissa paikalla ja meitä alko jo vähän jännittää tuleva koitos. Varsinkin ku näki kaikki ne prohiihtäjät kisa-asuissaan :p Haettiin numerolaput, laitoin sykevyön paikalleen ja hiihtomonot jalkaan, muut kamppeet jätettiin säilöön ja sitten nokka kohti lähtöaluetta. Kääääk!



 
Lähdettiin ystäväni kanssa 2. lähtöryhmässä klo 10.10 ja siihen olikin eksynyt hirveä lössi muita hiihtäjiä. Lähtölaukaus starttasi ja sännättiin matkaan. Alku oli ihan melkeinpä kävelyä vaan, ei siinä oikein päässyt edes hiihtämään kunnolla ku oli niin paljon porukkaa, ja sai olla aika tarkkana ettei tallo toisten sauvoja taikka jää itse tallottavaksi. Itse asiassa oikein missään vaiheessa ei päässyt hiihtämään superkovaa, ku koko ajan oli pitkä letka edessä. Välillä jopa ärsytti, ku ei millää meinannu päästä ohi ja kovempaa vauhtia. Yhen papparaisen kanssa meillä oli kova taisto, kun välillä pääsin sen ohi ja jotenki vaan se oli jossain välissä päässyt puikottamaan miusta ohi ja taas mun piti päästä sen edelle... Ylämäet joutu menemään aika lailla iisisti pitkän jonon takia, mikä oli toisaalta hyvä, että säästy ainakin voimat, ku ei voinu vetää itteä hapoille. Tankkasin jokaisella huoltopisteellä yhen mukin urheilujuomaa paitsi ekan pisteen ohitin, kun se tuli jo niin nopeesti vastaan. Matka taittu varsin rattoisasti, vaikkakin kauhistelin useasti reitin hiekkasuutta ja voivottelin suksiparkoja. Metsäreitti oli varsinki tosi kurja osuus, koska latu oli niin kapea ettei siitä oikein millään päässy muista hiihtäjistä ohi ja toisekseen lumi oli aika vähissä. Ai niin, kaatusin 3 kertaa matkalla, mut joka kerralla kipusin vikkelään ylös ja matka jatku entistä kiivaammin :D Sattuuhan näitä.. Mutta muita ongelmia ei hiihtotaipaleen aikana oikeestaan ollutkaan, voimia ois varmasti riittäny pidemmällekin matkalle..ehkä siis pitää vielä sitä 50 km urakkaa joskus kokeilla! Maaliin pääsin ajassa 2:29:26 ja naisista olin 44., eli varsin kelpo tulos ensikertalaiselle. Hiihdon jälkeen mehua ja protksupatukka naamaan ja kohti saunaa. Oli ihan huippua saada vissy kouraan ja päästä lämpimään saunaan & suihkuun. Hiihtäjille oli tarjolla ilmainen lounas vielä kisasuorituksen päätteeksi: makkarakeittoa! Ja kylläpä maistu hyvältä J Oli tosi upea kokemus, lumitilanteesta huolimatta! Saapa nähdä, miten kipeet kintut mulla seuravaana päivänä on :p


 
-Tiina

 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti