Eka ulkomaankisa - SEB Tallinn Marathon 14.9.

Voi halleluja, mikä sattumusten seikkailu! Sain päähäni vasta viikko ennen SEB Tallinna Maratonia, että pitäisköhän mun lähteä sinne juoksemaan kymppi. Jahkailin koko viikon, lähdenkö vai en.. Kunnes sitte edellisenä päivänä kaveri innostui ajatuksesta lähteä mukaan seuraksi viettämään Tallinna-päivää.  JES! Asia päätetty: LÄHDEN.

Mutta illalla (ei taas mitenkään viime tipassa :D) kun alettiin kattoa niitä laivalippuja, todettiin ettei päästä sieltä takasin tarpeeks ajoissa ja reissu alkoi sittenkin epäilyttää. Linda Linen paluut oli ihan buukattu, ellei sitte ois lähteny vasta yömyöhään takasin. Kaveri yritti tonkia kaikki mahdolliset vaihtoehdot, mutta mitään fiksua ei vaan keksitty. Olin jo luopunut toivosta ja menin illalla nukkumaan laittamatta ees herätyskelloa päälle.. Näin yöllä unta, että heräsin vasta klo 12 ja ajattelin, että okei no chance, juoksu jää juoksematta. Lähtö olisi siis ollut jo klo 13.30 ja mun piti vielä ilmottautua ennen sitä (kun en sitäkään ollut etukäteen hoitanut). Heräsin kuitenkin kasin maissa (mitä ei usein viikonloppuisin tapahdu!) ja heti mietin, että ehtisinkö sittenkin... Jospa tää oli merkki?!

Kurkkasin nopsaa netistä laivavaihtoehdot uudelleen ja totesin, että on mahdollista ehtiä Tallinkilla ilmoittautumaan just ennen klo 13 kun laiva on satamassa klo 12.30, eli puoli tuntia aikaa suhata kisatoimistolle. Vedin aamupalan nassuun ja pistin kamat kasaan kauheella kiireellä. Tajusin, etten millään ehdi julkisilla ajoissa Länsiterminaalille eli on otettava sitikka alle. Ei kun menoksi! Mun olis pitäny käydä vielä kaupassa ostamassa eväitä matkalle ja nostaa käteistä, mut tuli niin hoppu et ne oli nyt vaan unohdettava. Etin parkkipaikkaa pienen ikuisuuden, mutta viimein sain jätettyä auton säilöön aika kauas, joten loppumatka oli juostava – ja kovaa! Lippua ostaessani netissä luki, että paikalla piti olla kympiltä. Olin vasta 10.08, mutta kerkesin pujahtamaan portista sisään..eikä mennyt kuin ehkä 30 sekuntia, kun tuli kuulutus, että lähtöportti on suljettu ja viimeisiä matkustajia pyydetään siirtymään laivaan. Ekasta välietapista selvitty! Nyt mentiin riskillä koko reissun suhteen..

Venyttelyt käynnissä! Ei muuten näkynyt laivamatkalla ketään muita juoksijoita.. Kukaan järkevä ihminen ei jättäisi menomatkaa näin viime tippaan :D

Ruhtinaalliset eväät :p

Laivamatkan hyödynsin venytellen, lueskellen kirjaa ja syöden eväitä, joita sain laivasta ostettua. Jännitin myös, ehdinkö kisatoimistoon ajoissa..se olisi seuraava haaste. Kaveri neuvoi ottamaan taksin, mikä olikin fiksua ja säästäisi aikaa. Jotenkin mulle taas tuli kiire ja menin laivan vessaan vaihtamaan kisavaatteita päälle vasta vähän ennen puolta vaikka ois ollu järkevämpää mennä kärkkymään oville hyviin asemiin laivan saapumista satamaan, että pääsisin puikottamaan mahdollisimman vikkelään laivasta pois. Siinä väkijoukon takana ohittelin aina tilaisuuden tullen ja mietin jopa kehtaisko vaan sanoa ihmisille, että antakaa tietä, miun pitää keretä juoksemaan :D Tässä kohtaa tuli mieleen se käteisongelma.. Ei mulla ois aikaa pankkiautomaatille käteisen hakuun. Kurkkasin nopsaa lompakon & laukun tilanteen ja kätköistä löytyi just se 30 €, minkä juoksusta sai pulittaa. Ihme, mulla ei yleensä ole ikinä käteistä. Eli jos maksan taksin kortilla, niin ei hätää.

Hyökkäsin ekan taksin kimppuun ja kysyin tietääkö kuski, missä kisatoimisto on. Enpä tietenkään ollu painanu mieleen sen paikan nimeä..hapuilin vaan jotain sinne päin, ja kuski ymmärsi minne minut pitää viedä! Vaikkakin sanoi, että loppumatka pitää kävellä koska maraton on käynnissä ja teitä suljettu. Hoputin kuskia ja kysyin, että keretäänkö varmasti sinne about vartissa..Olin aika tulisilla hiilillä :D 

Hyppäsin taksista pois ja juoksin taas loppumatkan kauhealla kiireellä kohti kisatoimistoa (onneksi kuski neuvoi reitin). Ehdin! Pääsin ilmoittamaan itteni 10km juoksuun ja kun astuin ulos numerolappuineni kisatoimistosta kello oli vain pari minuuttia vaille klo 13, ja klo 13 oli dl ilmoittautumisten suhteen. Tiukille meni! Tokasta välietapista selvitty!

Ei todellakaan jäänyt luppoaikaa..

Sitten kohti pitkää vessajonoa, lenkkarit jalkaan ja selvittämään, missähän se lähtöpaikka sijaitsee. Alle  puolituntia starttiin. Yritin tavoittaa juoksukaveriani, joka oli vetämässä maratonin, jotta saisin kamat jätettyä hänelle juoksun ajaksi. Kello oli sen verran, joten ajattelin että hän on varmasti tullut jo maaliin ja uskallan soittaa. Onneksi löydettiin toisemme ajoissa ja sain kamat jätettyä turvaan. Kävellessä lähtöpaikalle tajusin, että ei tässä kerkeä kyllä yhtään lämmittelemään. Se on lähdettävä vaan kylmiltään juoksemaan. 9 minuuttia lähtöön! Riisuin ylimääräiset vaatteet ja yritin päästä edes vähän paremmille lähtöpaikoille kuin koko reilu 6000 ihmisen taakse. Hyppelin siinä paikoillaan ja koitin saada sykemittarin satelliitteja kohdilleen, että kello olisi valmiina nakuttamaan kilometriaikoja. No eipä toiminut! Ylläri.. Mullahan oli tavoitteena juosta uus enkka ja paukuttaa sellaisia 4:15 km aikoja, jolla pääsis 42:30 lopputulokseen, mutta tän kaiken härdellin takia, alle 43min aikakin ois jees. Jos edes siihen pystyn näin kehnolla valmistautumisella. Miks aina käy näin?!

Koko 10km taipaleelle lähtevä joukko oli jaettu kilpailunumeroiden mukaan 3 eri ryhmään ja olin ite tokassa, enkä siis päässyt yhtään lähemmäs lähtöviivaa ennen starttia. Yritin vähän lämmitellä ja hölkötellä kun lähtölaukaus pamahti ja väkijoukko alkoi liikkumaan. Vähän lähtöviivan jälkeen tuikkasin Garminin ajanoton päälle, mutta se ei näyttänyt vauhtia edelleenkään L Alku oli aikamoista suhaamista. Juoksijoita oli pilvin pimein ja koko ajan piti taiteilla eri suunnista ohi. Suht kevyesti kuitenkin lähti kulkemaan, vaikkei ollut mitään hajua vauhdista. Siinä ajattelin tosin, että ei tässä millään pysty heti niihin 4:15 aikoihin kun väkeä on niin paljon. Kun 2 km kyltti tuli vastaan kurkkasin kelloa 07:34 ja laskeskelin päässäni, että voiko muka olla näin kovaa menoa.. Pidin reipasta vauhtia yllä ja paransin asemiani. 5km kohdalla katsoin, että aikaa olisi kulunut about 21 minuuttia, eli varsin hyvää vauhtia (jos kelloon on uskomista). Sitten alkoi tulemaan vähän vilunväreitä ja mietin, onko matkalla edes mitään juomapisteitä ja apua, jos ei ole.. Oli! Hörppäsin urheilujuomaa ja jatkoin matkaa ajatellen, että enää 5km, kyllähän niin lyhyen matkan jaksaa.

Garmin alkoi jossain vaiheessa pelittämään ja kurkkasin parit km ajat, joista toinen oli hivenen alle 4min ja toinen 4:08. Loppua kohden alkoi jo tuntumaan vaikeammalta ja odotin kovasti toista juomapistettä. Oli pakko pysähtyä taas ja ottaa vähän energiajuomaa. Mukulakivetyksellä oli raskaampaa juosta kun saavuttiin Vanhaan Kaupunkiin. Sitten aloin jo kyttäämään kilometrejä tarkemmin ja ihmettelin, missä se  maali oikein häämöttää. Ei hirveästi pystynyt kiristämään ja juoksuasento alkoi notkahtamaan. Vika kilsa tuntui varsin pitkältä ja kun maaliin vihdoin pääsin, olin aika piipussa. En olisi pystynyt yhtään parempaan. Oman kellon mukaan loppuaika oli siinä 42min hujakoilla, mutta kaverini huikkasi että aikani oli jotain päälle 44min. Jessus, olinko niin hidas?!

Siitä sitten maraton-kavereiden hotellille suihkuun ja aprikoimaan lisää loppuaikaa. Pojat katsoivat netistä, että 44:06 oli mun aika, mutta tajuttiin, että se on siitä lähtölaukauksesta ja mullahan kesti jonkun aikaa ennenkuin ennätin edes siihen varsinaiselle lähtöviivalle, josta virallinen aika alkaa. Katottiin, että ”hyvitystä” olis tullut 14 sekuntia, eli aika olisi siinä alle 44min, mikä oli mulle kauhea pettymys :D Pähkäilin vielä pitkään, et miten voi Garmin näyttää niin eri aikaa..

Tällaisia rahkapötkylöitä siellä jaettiin!

Laivamatkalla kerkesin jo innostua ja suunnittelin meneväni illalla vielä vähän urheilemaan, kun jalat tuntu suht hyviltä.. Kunnes iski takareiteen jäätävä kramppi. Merkki: Unohda! Kotona jatkui pohtimiset loppuajan suhteen ja tajusin, että viralliset chipajat ovat vielä julkistamatta kympiltä, eli mulla oli vielä toivoa saada se enkka..ehkä :D Enpä muista koska olisin näin kovasti odottanut tuloksia..

Aamulla jännitin ihan kauheesti etsiessäni omaa nimeäni tuloslistalta. Meinasin melkein tuuletella työpaikalla kun huomasin ajan: 42:00, eli uus enkka ja paljon kovempi aika kun osasin kuvitella. JES! Olin naisista jopa sijalla 7., aika jännää! Huomioiden lähtökohdat ja verryttelyn totaalisen puuttumisen.. Kannatti siis ottaa riski! ;)

-Tiina